Mitä takaisinsaanti konkurssin yhteydessä tarkoittaa - ja mitä siitä on tärkeä tietää

Yrityksen mennessä konkurssiin alkaa jälkipyykki. Velkojat jonottavat saataviaan, pesänhoitaja selvittää omaisuutta – ja joskus pöydälle nostetaan myös takaisinsaanti. Takaisinsaanti on termi, joka voi monelle olla vieras. Mitä se oikeastaan tarkoittaa, ja miksi sillä on väliä?

💡Lue myös: Milloin yritys asetetaan konkurssiin?

Mitä takaisinsaanti konkurssipesään tarkoittaa?

Kun yritys menee konkurssiin, sen kaikki varat ja velat siirtyvät niin sanottuun konkurssipesään. Pesän tehtävä on selvittää, mitä omaisuutta yrityksellä on ja miten se jaetaan velkojien kesken. Useimmiten tämä tapahtuu ilman suuria yllätyksiä, mutta joskus konkurssipesä joutuu tarkastelemaan, mitä yrityksessä on tapahtunut juuri ennen konkurssia.

💡Lue myös: Mitä konkurssi tarkoittaa?

Takaisinsaanti tarkoittaa tilannetta, jossa konkurssipesä voi vaatia jonkin ennen konkurssia tehdyn teon – kuten maksun, lahjan tai omaisuuden siirron – purettavaksi ja palautettavaksi pesään. Tämä tehdään silloin, jos teko on ollut velkojien kannalta epäreilu, esimerkiksi jos joku on saanut maksun, vaikka muut jäivät ilman. 

💡Lue myös: Yritysten luottotiedot ja niiden tarkistus 

Miksi takaisinsaantia tarvitaan?

Takaisinsaannin tarkoituksena ei ole rangaista ketään, vaan palauttaa oikeudenmukaisuus konkurssin jälkeisessä jaossa. Jos yritys esimerkiksi yrittää “pelastaa” osan varoistaan antamalla ne ystävälle, sukulaiselle tai valikoidulle velkojalle juuri ennen konkurssia, pesänhoitaja voi puuttua asiaan ja vaatia nämä varat takaisin yhteiseen jakoon. Tavoitteena ei ole rankaista ketään, vaan varmistaa, että kaikille velkojille jää yhtä reilu mahdollisuus saada osuutensa yrityksen varoista.

Rajanveto ei ole aina selkeä

Takaisinsaanti ei ole matemaattinen kaava vaan tulkintaa vaativa kokonaisuus. Laki antaa raamit, mutta todellisessa elämässä tilanteet ovat usein monimutkaisia: yrityksen ja sen sidosryhmien väliset suhteet voivat olla sekä liiketoiminnallisia että henkilökohtaisia. Siksi rajanveto sen välillä, mikä on “epäreilua” velkojia kohtaan ja mikä vain normaalia toimintaa, ei aina ole selvä.

Esimerkiksi: jos yritys maksaa velan juuri ennen konkurssia, se voi olla täysin normaalia liiketoimintaa — tai sitten se voi olla takaisinsaantikelpoinen maksu, jos se on tehty tavalla, joka suosii yhtä velkojaa muiden kustannuksella. Arvioinnissa painaa se, oliko yritys jo maksukyvytön ja tiesikö maksun saanut henkilö tilanteesta.

Lähipiiri suurennuslasin alla

Laki takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991) suhtautuu erityisen tarkasti tilanteisiin, joissa etua on saanut niin sanottu läheinen henkilö. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:

• yrityksen omistajaa, yhtiökumppania tai hallituksen jäsentä

• puolisoa, sukulaista tai muuta henkilöä, jolla on erityinen vaikutusvalta

• yritystä, jonka kanssa velallisella on poikkeuksellisen läheinen taloudellinen yhteys

Mutta: läheisyys ei aina tarkoita verisukulaisuutta. Jos yrityksen omistaja ja saaja ovat “vain tuttuja”, mutta tekevät paljon epävirallisia järjestelyjä keskenään, pesänhoitaja voi katsoa heidän olevan läheisessä suhteessa, jos olosuhteet viittaavat siihen.

Takaisinsaanti on siis paljon muutakin kuin lainpykälien lukemista — se on myös ihmissuhteiden, olosuhteiden ja tarkoitusperien tulkintaa. Siksi pesänhoitajat, asianajajat ja tuomioistuimet joutuvat usein arvioimaan tapauskohtaisesti, mikä oli oikeudenmukaista ja mikä ei.

Kuka voi vaatia takaisinsaantia?

Takaisinsaantia voi vaatia vain konkurssipesä – käytännössä sen puolesta toimiva pesänhoitaja.
Yksittäinen velkoja ei voi omin päin nostaa kannetta tai vaatia maksua takaisin, vaan hänen on ilmoitettava asiasta pesänhoitajalle. Pesänhoitaja arvioi, onko toimenpiteelle lain mukaiset perusteet ja onko sen ajaminen oikeudessa tarkoituksenmukaista.

Pesänhoitaja voi vaatia takaisinsaantia, jos ennen konkurssia on tapahtunut jotain epäilyttävää. Tyypillisiä esimerkkejä:

• Velkojen maksaminen epätavallisesti: Yritys maksaa yhtä velkojaa, vaikka tietää, ettei pysty maksamaan muita.

• Omaisuuden lahjoittaminen tai myyminen alihintaan: Ystävälle, sukulaiselle tai omalle hallintayhtiölle, juuri ennen konkurssia.

• Velan vakuuden antaminen viime hetkellä: Kun lainaa on ollut jo pitkään ilman vakuutta, ja yhtäkkiä sellainen ilmestyy pöydälle.

Tällaisissa tilanteissa konkurssipesä voi vaatia, että omaisuus tai maksu palautetaan – eli “otetaan takaisin pesään”.

Takaisinsaanti voi tulla ikävänä yllätyksenä

Useimmissa tapauksissa takaisinsaantivaatimuksiin ei voi etukäteen varautua. Yrityksen liikekumppanit eivät voi tietää, milloin jokin yritys joutuu konkurssiin, eikä yksittäinen velkoja pysty vaikuttamaan siihen, milloin pesänhoitaja päättää vaatia suorituksia takaisin. Sekä maksujen saaminen konkurssin kynnyksellä että myöhemmin esitetty takaisinsaantivaatimus tulevat usein täytenä yllätyksenä.

Monelle velkojalle tilanne voi tuntua epäreilulta: maksu on saatu täysin perustellusti ja todellisesta velasta, mutta se voidaan silti vaatia palautettavaksi konkurssipesään. Takaisinsaannilla ei siis aina pyritä perumaan epäilyttäviä tai “hämäriä” järjestelyjä – myös aivan tavanomainen, aiheellinen velan maksu voi joutua palautusvaatimuksen kohteeksi, jos se on tehty olosuhteissa, jotka lain mukaan katsotaan velkojien kannalta epätasapuolisiksi.

Tämä onkin takaisinsaantijärjestelmän vaikein puoli: se ei arvioi pelkästään hyvää tai pahaa tahtoa, vaan myös ajankohtaa ja maksukykyä. Yritys voi maksaa laskun täysin vilpittömässä mielessä – ja silti se voidaan joutua palauttamaan, jos konkurssi seuraa pian perässä.

💡Lue myös: Mitä tapahtuu konkurssin jälkeen?4

Takaisinsaanti ei ole automaatio

Takaisinsaanti ei tarkoita sitä, että kaikki ennen konkurssia tehdyt maksut tai sopimukset voitaisiin automaattisesti perua. Lain näkökulmasta (Takaisinsaantilaki 758/1991, 10 §) velan maksun peräytymiselle on asetettu useita tarkkoja ehtoja.

Kun kyse on maksusta, joka on tehty muulle kuin läheistaholle, takaisinsaanti on mahdollista vain, jos:

• velka on maksettu epätavallisella tavalla, esimerkiksi luovuttamalla yrityksen omaisuutta rahasuorituksen sijaan,

• velka on maksettu ennenaikaisesti, eli ennen sen erääntymistä, tai

• velka on maksettu poikkeuksellisen suurella summalla suhteessa konkurssipesän varoihin.

Arvio siitä, onko maksettu määrä “huomattava”, tehdään vertaamalla summaa pesän kokonaisvaroihin. Jos konkurssipesässä on vain vähän omaisuutta, voi jo suhteellisen pieni maksu olla takaisinsaantilain näkökulmasta merkittävä.

Lisäksi takaisinsaannin edellytyksenä on, että maksua ei voida pitää tavanomaisena. Jos maksun olosuhteet – ajankohta, tapa ja syy – viittaavat siihen, että kyseessä oli normaali liiketoimi, takaisinsaantia ei voida vaatia.

Aikarajojen osalta laki tekee eron sen perusteella, kuka on saanut maksun.

• Muiden kuin läheistahojen kohdalla takaisinsaanti voi koskea vain suorituksia, jotka on tehty enintään kolme kuukautta ennen konkurssihakemuksen vireilletuloa.

• Läheistahojen (kuten omistajien, sukulaisten tai samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden) kohdalla tarkasteluaika on pidempi – kaksi vuotta.
  
  

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että takaisinsaanti on konkurssilainsäädännön keino palauttaa reiluus peliin, kun yritys on kaatunut ja varoja jaetaan velkojille. Sen avulla voidaan perua ennen konkurssia tehtyjä maksuja tai omaisuuden siirtoja, jos ne ovat asettaneet jotkut parempaan asemaan kuin muut.

Takaisinsaantia voi vaatia vain pesänhoitaja, ja jokainen tapaus arvioidaan erikseen – sen mukaan, oliko maksu epätavallinen, ennenaikainen tai poikkeuksellisen suuri. Monelle velkojalle vaatimus voi tulla yllätyksenä, mutta sen tarkoitus ei ole rangaista, vaan varmistaa, että konkurssin jälkeen kaikilla on yhtä oikeudenmukainen mahdollisuus saada osansa.

Varmista, ettei saatavasi katoa konkurssin myötä! Suosittelemme aina tarkistamaan asiakkaan luottotiedot ennen laskulla myyntiä. Lue lisää luottotietopalvelusta ja miten tarkistat ne nopeasti sekä helposti.